Tätä kirjoittaessani kuuntelen samalla Musti ja Hyvä Vainu yhtyeen laulua Halleluu. Siinä lauletaan meidän ihmisten omaisuudesta ja tunteista. Mutta kun alta ristinpuun löytyy Halleluu, silloin jää kaikki muu. Jää kaikki se vanha, ja oppii näkemään maailmaa uudella tavalla. Opitaan, että emme voi kyllin kiittää siitä armosta ja näistä lahjoista mitä olemme saaneet. Näitä lahjoja on paljon, niitä ovat kaikki mitä ympärillämme on. Olisiko aika kiittää?
Elämää on oppinut arvostamaan monelta kantilta. Olen onnentyttö, olen saanut paljon tässä elämässä. Minulla on loistava perhe, rakkaat eläimet, ystävät, musiikki, seurakuntayhteys. Minulla on opiskelupaikka, ja opinnot ovat hyvällä mallilla. Saan asua maassa, jossa asiat ovat hyvin. Niitä asioita pitää arvostaa. Jokainen ihminen unohtaa sen arvostamisen silloin tällöin. Liian usein arvon huomaa, kun sen menettää. Kun sen saa takaisin, alkaa kiittäminen.
Elämässäni olen käynyt läpi vaiheen, kun olin uskoa vastaan, ja ateisti. En ole suostunut silloin edes harkitsemaan, että sanoisin jotain positiivista kirkosta, tai että kävisin seurakunnan nuorten tilaisuuksissa. Täysi käännös kuitenkin tapahtui, kun menin rahan takia rippileirille 2011. Jumala nappasi kiinni eksyneen, ja kutsui yhteyteensä. Sen jälkeen olen kulkenut aktiivisesti mukana tällä tiellä. Silloin tajusin, että se mitä olin aiemmin pitänyt tärkeänä, olikin pelkkää roskaa. Totuus ja elämän suuna löytyivät sieltä minne en suostunut ennen edes katsomaan. Jumalalle kiitos siitä lahjasta, tästä uskonlahjasta, jonka Hän on antanut. On ihmeellistä, että Hän kantaa ja varjelee.
Informaatiota eläinhommista. Olen koko elämäni viettänyt jonkinlaisten eläinten kanssa. Koiria on ollut aina, ja ensimmäinen koiramme olikin chihuahua uros Onni, joka kuoli 13.5 vuotiaana viime marraskuussa. Tällä hetkellä kotona majailee rottweiler narttu Debbie, ja silloin tällöin otan myös muita koiria hoidettavaksi omistajien reissaillessa. Vakiokaverini onkin kuvassa näkyvä saksanpaimenkoira uros Tilli.
Hevoset tuli mukaan jo pienenä talutusratsastuksesta lähtien. Aktiivinen harrastaja olen ollut lähes kaksitoista vuotta. Ensimmäisen oman hevoseni, lämminveriruuna Imp Braven sain ollessani yksitoista vuotias, ja sitä ennen toimin sen hoitajana. Välissä on ollut myös muutama muukin oma hevonen, mutta tällä hetkellä tallissa majailee Oton lisäksi lämminveritamma Lady Devil, jonka kanssa olisi tarkoitus aloittaa raviura lähiaikoina. Paljon ollut elämässäni hevosia, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jäljen. Muutama näistä täytyy mainita, nimittäin suomenhevosruuna Pelarin Tähti ja Reissu-Viktor, sekä lämminveriset Costatantisoldi, Ditchback Don, Staro Forever ja Arro Careliano. Ne ovat jättäneet pysyvän kavionjäljen sydämeen.
Jää seurailemaan ja katsomaan, mitä elämä tuo tullessaan. Siunausta sinulle, rakas lukija!
Seidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti