Keikkavideo Marinkaisista

Muistoja Venäjältä helmikuu 2014; Aunuksen kirkko

Eilen sain viettää hienon illan Kokkolan evankelisten opiskelijoiden illassa. Sain kuulla Pasi Palmun opetuksen aiheesta "Kuka valitsi ja kenet?". Ilta oli hieno, ja juuri semmoinen mitä olin kaivannutkin. Seurakuntayhteys on tärkeä, sitä täytyy pyrkiä pitämään yllä niin hyvin kuin itse siihen kykenee. Onhan seurakuntayhteys yksi niistä tuolin jaloista, joista rippikoulussa opetettiin; muistatkos vielä niitä?

Tämän päivityksen tarkoituksena on julkaista Kallion keikkavideo Marinkaisista. Olimme Kallio triona Marinkaisissa 1.11 pyhäinpäivänä. Saimme olla osaltamme tekemässä iltaa musiikin ja puheen välityksellä. On hienoa, että Jumala on kutsunut meidätkin tekemään tärkeää työtä, ja viemään evankeliumia eteenpäin.

Videon ensimmäinen laulu "Kaukaiselle rannalle" kertoo ajastuksiani siitä, kuinka tärkeää on tehdä lähetystyötä omalta osalta. Tuolla on oikeasti olemassa maita, joissa ei tunneta Jumalaa. Joka päivä kaduilla kävelee vastaan ihmisiä jotka eivät tunne Jumalaa. Me voimme tehdä oman osamme ja muistaa rukouksin heitä, niitä kaukaisiakin rantoja, jotka ikävöivät Herran luokse. Laulun c-osassa lauletaan seuraavanlaisesti, ja näihin tunnelmiin jätän sinut videota katselemaan;

Jos et matkaan itse pysty lähteä, kädet ristiin laita ettei jää.
Heiltä kuulematta Sana pelastuksesta, saavat armon virtaan turvata.

Kallio/Kaukaiselle rannalle

Kun yö muuttuu kirkkaaksi päiväksi

Juuri hetki sitten, ennen kun aloitin kirjoittamaan tätä kirjoitusta, lauloin ja soitin kitaraa. Ensin harjoittelin tulevaa keikkaa varten omia kappaleita hetken aikaa. Sen jälkeen avasin tuttuun tapaan Siionin kanteleen, ja lauloin sieltä eri lauluja. Hetki oli mielenkiintoinen - uppouduin syviin ajatuksiin. Mietin näitä sanoja, mitä laulukirjaan on kirjattu. Voi miten suuria ja hienoja sanoja, suuria lupauksia. Ja kaikki tämä, mitä sanoituksissa kerrotaan, on luvattu ja tarkoitettu minullekin, ja sinulle. Ne lupaukset, kuten lupaus syntien anteeksiantamisesta koskettaa syvälle sydämeen. Laulakaamme siitä kiitoslaulua Hänelle, joka antaa meidän laulaa kiitosta, vapaana kaikesta pahasta.

Muistan opetuksen yhdestä tilaisuudesta. Siinä puhuja puhui syntien anteeksiantamisesta, ja siitä miten pelastus on vaikuttanut. Hän kertoi, että ihminen oli jo syntiensä tähden kuollut - toivoa ei ollut. Jeesus kuitenkin tuli, ja pelasti omalla Golgatan ristin työllään kaikki meidät synnin palkasta, kuolemasta. Me olimme siis kuolleita, mutta koska pelastus on tullut osaksemme, saamme uuden mahdollisuuden - elämän Kristuksessa. Yö on poissa, päivä valkeni. Voi tätä suuren suurta armoa ja rakkautta!

Ja kun meidän ei tarvitse tehdä töitä ja raataa sen vuoksi, että tämän rakkauden saisimme osaksemme. Ihmiset usein vaativat tekoja, jotta hyväksyntä voitaisiin myöntää. Pitää tehdä töitä, ja ansaita kaikki. Mutta tämä armo, on ansiotonta rakkautta. Se on ansiotonta rakkautta, juuri sinun ja minun osaksi. Korostan sanaa ansioton. Se on lahjaa, ja se on ainut oikea rakkaus. Ei meidän tarvitse sitä ansaita, olemme saaneet sen Jeesuksen tähden lahjana. Hänen veri puhdisti meidät ja avasi tien Taivaan kirkkauteen.

Tästä Jeesuksen rakkaudesta me saamme voiman. Tämä rakkaus kantaa meitä läpi synkimänkin pimeyden. Saamme kulkea kohti Taivaan kotia turvallisin mielin, Herramme käsivarsilla, Jumalan kämmenellä. Virvoituksena saamme maistaa osamme armon virroilta. Sen myötä saamme rauhan, jonka Jeesuksen, meidän Herramme rakkaus meille antaa.

Elä armosta, rakas ystävä!