Viikko on alkanut. Matkustin linja-autolla tänään iltapäivällä koulun jälkeen kotiin Kokkolaan. Normaalisti jäisin asuntolaan Kaustiselle viikoksi, mutta tänään on Evankelisten opiskelijoiden ilta Kokkolassa. Bussissa istuessani kiinnitin huomiota erääseen vanhempaan naishenkilöön. Luulin ensin hänen puhuvan puhelimessa, mutta silloin huomasin, että hän ei sitä tehnyt. Utelias luontoni pakotti kääntämään pään ja katsomaan. Silloin huomasin että hän puhui itsekseen.
Käänsin katseeni pois, ja välillä vilkuilin matkan aikana, että mitä se mummo siellä oikein höpöttää. Alavetelin kohdalla tarkistin vielä facebookin uutiset. Bussi kaarsi Kokkolan matkahuollon pihaan, ja nousin seisomaan. Mummo nappasi yhtäkkiä minua kädestä kiinni. Ihmettelin. Mummo katsoi suoraan silmiin, ja sanoi minulle näin; "Tiesitkös tyttö, että Jumala on ihmeellinen? Jumala on pelastanut kaikki ihmiset. Sinä olet lunastettu!"
En tiedä oliko hän huomannut minun kyttäämisen, vai kiinnittikö hän huomionsa kaulassani olevaan ristiin, ken tietää. Mutta sen tiedän, että Jumala toimi hänen kauttaan. Nuo sanat olivat niitä, joita olin kaivannutkin tietämättäni. Joka päivä pitäisi muistaa, että minä olen Jumalalle rakas, ja Hän on minut pelastanut. Se on päivittäinen lahja, armonlahja, jonka saamme omistaa.
Nyt sanon sinulle saman jonka sain kuulla. Voi lukija, kumpa voisin toimia tuon mummon tavoin. Ottaisin sinua kädestä kiinni, katsoisin suoraan silmiin, ja sanoisin "Sinä olet lunastettu, sinä olet pelastettu." Lukija, juuri sinä olet Jumalalle rakas. Olet kuin taidemaalaus, joka on tarkasti luotu. Olet kuin laulu, jonka jokainen sana on mietitty tarkasti. Kyllä, sinä se olet, ei kukaan muu.
"Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti
sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun" Jes.43:1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti