 |
| © Johannes Häkämies 2014 |
Olemme kevään kynnyksellä. Kylmyys alkaa helpottamaan, ja aurinkokin pääsee näyttäytymään pitkästä aikaa. Eilen oli hieno päivä, aurinko paistoi ja oli lämmin. Valo ja lämpö toivat iloa luomakuntaan, ja eläimetkin nauttivat. Hevoset olivat ulkona ilman loimia, ja piehtaroivat lähes kuivalla maalla. Näin suuri riemu vain siitä että keli oli hyvä. Pienestä sitä loppujen lopuksi ilahdutaan.
Kun sinulla on ollut elämässäsi synkempi jakso, pienikin valo ja lämpö vaikuttavat mielialaan. Jos olet kulkenut pimeässä kompastellen ja harhaillen, saat ilon siitä kun valon ansiosta näet taas eteesi. Vaikka pimeys on pelottavaa, ja synkkyys ahdistavaa, niin kaikilla elämän vaiheilla on oma merkityksensä. Ikävät asiat tietenkin tuntuvat sillä hetkellä pahalta, ja se kuuluu asiaan. Mutta kun pilvet poistuvat, ja valo pääsee lämmittäen valloilleen, saa huomata, että taas on yhden kokemuksen rikkaampi ja henkisesti vahvempi.
Meidän tiemme ovat suunniteltu jo ennen kuin olemme syntyneet. Siksi saamme olla luottavaisin mielin, ja kulkea kapeaa tietä kohti uutta elämää Kristuksessa. Kohti Valon Valtakuntaa, jossa meillä oma paikkamme. Saamme kulkea tätä elämän tietä hyvillä matkaeväillä. Sanasta saamme kartan, jotta tiedämme miten ja mihin olemme matkalla, ja mitä kautta se tapahtuu. Sakramenteistä, kasteesta ja ehtoollisesta saamme virvoitusta. Ja mikä parasta, meillä on saattajana Kristus joka rakkaudessaan pitää sinua kädestä kiinni koko ajan. Jos pelottaa, Hän rohkaisee. Jos väsyttää, Hänen kämmellään saat levätä. Hänen kanssaan on turvallista kulkea. Hänelle pimeys ei ole pimeää.
Siunattua kevättä sinulle!
 |
| © Johannes Häkämies 2014 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti